Joo, tosiaan nyt on jo syysloma,mut parempi kirjoittaa tänne myöhään kun ei milloinkaan! Verkkosivut tosiaan saatiin viime viikolla hienosti päätökseen ja esiteltyä. Oli kyl huojennus saada se projekti valmihiksi, ei enää siitä tarvii ottaa stressiä. Nyt alkaa sit uudet kujeet loman jälkeen, kaikki kurssit, minkä takia tänne kouluun on tultu. Aika jees. Siis viihdytty on kyl tähänkin asti toki, mut ehkä pikkuhiljaa alkaa löytymään lukujärjestyksest enemmän tunteja, niin pääsee kunnol koulunkäynnin makuun. Ja opiskelemaan täpöö. Mut nyt viel nautitaan lomasta ja sit jaksaa taas jouluun asti ahertaa koulus, sit on taas loma. Yhtä lomailua tää elää melkein. :D

Ja koulusta sen verran, että tykkään ja kaupungista myös. On nastaa asua tääl, kuulla erilaist murretta ja tutustua hauskoihin ihmisiin. :)

Mut nyt jatkan kyl lomailua ja nähdään sit pian uusien kurssien parissa loman jälkeen.. koettakeehan työkin rentoutua. Se on moro! :)

Ainahan se on mielessä.

LOMA LOMA LOMA LOMA <3 En usko, että olin ainut helpottunut, huojentunut ja onnellinen ihminen torstain verkkosivuseminaarin jälkeen. N. kaiken kouluajastamme vienyt verkkoviestinnän kurssi sai arvoisensa päätöksen (kiitos Timo ja Juha, emme koskaan unohda kaikkia korvaamattomia hetkiä viestinnän ja tietotekniikan parissa ) ja kauan odotettu syysloma alkoi.

Suomen kieli, ihmisen elämänkaari ja kasvatus, ihminen yhteisössään... Vau. Lukujärjestys on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Syysloman jälkeen ei varmasti ole aivan hirveää palata takaisin kouluun, koska siellä odottaa nyt jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Jotain, joka voi oikeasti liittyä sosiaalityöhön. (Okei, ehkä verkkoviestintää on nyt haukuttu tarpeeksi. Oikeasti olen sitä mieltä, että oli kurssista hyötyäkin. Ei joka tyttö (eikä poikakaan) tiedä, mitä tarkoittaa iframe-rakenne. Olemme saaneet jotain, jolla päteä vaikkapa ensitreffeillä. )

Loma menee varmasti rentoutuessa, nukkuessa ja nauttiessa. Silti tavallaan myös odotan kouluun paluuta, juuri näiden uusien kurssien takia. On melko todennäköistä, että yhden kouluviikon jälkeen olen taas pää hajoamispisteessä ja lomaa vailla, mutta se on sen ajan murhe ja oma henkilökohtainen helvettini. Odotan myös innolla koko ryhmän läsnäoloa tunneilla, sillä kahdessa eri ryhmässä toimiminen aiheuttaa väistämättä tietynlaista kahtiajakoa.

Mutta nyt, rakas s158sn, toivotan antoisaa ja piristävää lomaa kaikille! 27.10 ollaan taas entistä ehompina koulun penkillä silmät kiinnostuksesta kiiluen ja motivaatio yhtä korkealla kuin tageilla html-tiedostossa ;)

Mietteitä nettisivuista

7 viikkoa opiskelua takana, muutama viikko taitaa olla vielä edessäpäin..?

Ensimmäiset 7 viikkoa on pakerrettu nettisivuja, joiden takia monet meistä ovat vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä, ainakin noin kuvaannollisesti.

Olemme Niinan kanssa jakaneet opiskelun ajanjaksoihin Opiskelu ennen nettisivuja ja Opiskelu nettisivujen jälkeen, ja kovasti on odotukset tuolla tulevassa, ajassa jälkeen nettisivujen. Vai onko sitä?

Viikon päästä vapaudumme syyslomalle, jonka päätyttyä alkaa oikea opiskelu, toivottavasti.
Mielenkiinnolla on käyty tutkailemassa tulevia lukujärjestyksiä, ja siellä näyttää olevankin kiinnostavia kursseja tulossa. Ehkä meistä valmistuu sittenkin sosionomeja datanomien sijaan?

Nämä nettisivut ei tällähetkellä naurata yhtään, ehkä niistä saa huumoria vasta kolmen vuoden päästä, tyyliin "Muistatteko kun ekalla väsättiin niitä sivuja?" "Ai niin, olin jo unohtanut!"

Olemme jostain lukeneet, että ihmisen muisti on viisas, sillä se toimii niin, että se hautaa kaikki pahat asiat, jotta psyyke kestäisi kunnossa. Ehkä meidänkin muistimme unohtavat koko nettisivut, kunnes ne vuosien päästä kaivetaan sieltä muistin syvimmästä sopukasta.

Joku viisas on joskus sanonut että aika kultaa muistot, ehkä myös nettisivut?

Rakkaudella Niina ja Saara

Susiniemen sankarit

No niin, nyt on sitten s158sn ryhmäytynyt ja oikein urakalla. 8.10 linja-autoon astui yli 30 innokasta sosionomiopiskelijaa valmiina tutustumaan toisiinsa paremmin, leikkimään sekä rentoutumaan mielettömän raskaasta koulutyöstä Susiniemen henkeäsalpaavassa ympäristössä. Luontoäiti oli ilmeisesti naistensa puolella, koska retkipäivänämme oli mitä mahtavin aurinkoinen syyssää.
Sossutytöt (ja vihdoinkin myös uusi maskuliinivahvistuksemme!) löysivät itselleen huoneet, jotka muistuttivat erehdyttävästi hotellihuoneita. Vain televiso ja baarikaappi puuttuivat, eli ei ollenkaan hassummat puitteet hauskanpidolle.
Majoittumisen ja ihanan välipalan jälkeen oli aika aloittaa itse asia, eli RYHMÄYTYMINEN (kaikki oppivat varmasti rakastamaan kyseistä sanaa tuon parin päivän aikana). Tutor-opiskelijamme antoivat meidän leikkiä mm. polttopalloa sekä "kuka pelkää pompelipossua?". Hulvattoman leikkituokion jälkeen jakauduimme pieniin ryhmiin ja lähdimme kiertämään rasteja. Rasteilla pääasiassa oli toimiminen ryhmässä ja ryhmän jäsenten auttaminen ja huomioon ottaminen. Autoimme toisiamme hämähäkinverkon läpi, rakensimme tornin sekä läiskimme numerolappuja. Haastetta kaikilla rasteilla tarjosi aistien puuttuminen; ensimmäisellä rastilla toisten piti olla sokeita ja toisten mykkiä, tornia saivat rakentaa vain sokeat ja numerolappurastilla kukaan ei saanut puhua kenellekään. Uskon, että rastit olivat todella hyödyllisiä, koska niissä piti miettiä ja suunnitella yhdessä sekä huomioida aistinsa ja kykynsä "menettäneitä".
Ulkoilun jälkeen oli luvassa vapaata hengailua. Olo oli kuin lastenleirillä karkkipussien ja kikatuksen keskellä, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia. Leikimme sisällä vielä pari ryhmäleikkiä, jonka jälkeen suuntasimme saunarakennukseen. Toiset saunoivat ja jotkut (täydet sekopäät, jos minulta kysytään) uskaltautuivat jopa uimaan hyiseen veteen. Takkahuoneessa paistettiin makkaraa ja juteltiin, ja tutor-opiskelijat pitivät vaativan ja jännittävän tietokilpailun (jonka voittivat, sanoisinko hurmaavan kauniit, keittiömestarit ). Saunarakennukselta siirryttiin takaisin leikkimään, jonka jälkeen osa meni nukkumaan, ja osa valvoi yhteisissä tiloissa kertoen kauhujuttuja tai vaihtoehtoisesti hyvin väsyneitä ja laadukkaita tarinoita mm. pizzan jonottamisesta. (Onneksi monet tietävät nyt, ettei erääseen törkeään kebab-paikkaan kannata mennä, koska siellä jonossa edellä olevat saavat pizzansa ennen sinua. Epäkohteliasta.)
Aamu valkeni ja väsyneet opiskelijat raahasivat itsensä aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli itse ryhmäytyjien vuoro pitää toisilleen leikkejä, mikä olikin hauskaa ja monipuolista. Leikkimisen jälkeen kirjoitettiin jokaisesta jotain kivaa paperille, ja kaikki saivat olla tyytyväisiä itseensä paperin täyttyessä kohteliaisuuksista. S158sn on täynnä hyviä tyyppejä. Tutor-Anna piti meille loppurentoutuksen, jonka jälkeen oli aika pakata ja siivota sekä lopulta nousta linja-autoon ja suunnata koulua ja väritöntä arkea kohti. Olo oli hieman haikea, mutta mielessä oli kuitenkin pieni toivonkipinä siitä, ettei tämä jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi yhteiseksi retkeksemme.
Itse viihdyin Susiniemessä loistavasti, ja olisin viihtynyt useammankin yön. Oli hienoa jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ollut vielä vaihtanut sanaakaan, sekä tutustua paremmin jo "tuttuihin" tyttöihin. Oli mielenkiintoista huomata, ettei minulle tule enää "apua olen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa iik haluan kotiin yhyy"-oloa, joka valtasi minut parina ensimmäisenä kouluviikkona. Olen tutustunut ihaniin ja valloittaviin persooniin, mistä olen äärettömän onnellinen. Uskon, että ryhmäydyimme kiitettävästi Susiniemessä ja kohotimme yhteishenkeämme huomattavasti. Nyt vain jatketaan bellat ja urokset samaan malliin :)
Raakkel kiittää ja kuittaa!

Syksyä..

No niin.. Vihdoin ja viimein tähän blogiin pääsi kirjoittamaan.
Todellakin koulua takana..öö..kuutisen viikkoa ja hiljalleen alkaa tuntua siltä, että jotain ymmärtää näistä uuden koulun systeemeistä :) Paljon on opittavaa ja ymmärrettävää, mutta eiköhän siitä opi tässä matkan varrella.
Uusi kaupunki, koulu ja ihmiset, mutta aivan tosi mukavaa on ollu. Vaikka välistä on meinannu usko ja toivo loppua tuon verkkosivuhomman kanssa..myönnän. Innolla odotan tulevia opintojaksoja (kun katselin jo noita ensi vuonnakin tulossa olevia juttuja) ja harjoittelua.
Mutta jos ennen harjoittelun ja ensi vuoden opintojen odottelua odottaisi huomista susiniemen reissua (: Pidetään hauskaa yhdessä !!

Tunnelmia opiskelusta

Koulua on kulunut ensimmäiset kuusi viikkoa. Aika on mennyt todella nopeasti, johtuen varmaan siitä että meillä on ollut niin löysiä koulupäiviä. :) Opiskelu on ollut mukavaa, luokkakaverit ovat kivoja ja tunnelma hyvä. Opiskelulta odotan mielenkiintoisia aiheita ja tunteja. Työharjoitteluja odotan myöskin kovin.